Sehän olis hyötyliikuntaa, jos kävelis täältä yläkerrasta alakertaan, hakis kameran, purkais kuvat koneelle ja laittais tuoreita otoksia blogiin. Mut kun just nyt ei huvita, niin kaivellaan vanhoja...Kai se on ihan pakko jotain elonmerkkiä yrittää tänne sohia, kun fan club alkaa jo niin avoimesti kuittailla...

Onneksi on Nina Määttä, joka osaa ottaa kuvia. Paitsi että Ninan kamera oli sitä mieltä, että ei oo mitään kuvattavaa, kun sohittiin kohti mustaa kissamöykkyä nimeltä Neko. Mun mielestä olosuhteisiin nähden mainio kuva:

EDIT: JOSTAIN SYYSTÄ LINKIT NINAN SIVUILLE EI ENÄÄ TOIMI, VAIKKA KUVAT EDELLEEN GALLERIASTA LÖYTYVÄTKIN. SORRY!

 

 

Neiti on niin tomera itsensä <3

 

 

Ihana kuva tämäkin - kiitos, Nina! Noonu muistuttaa aina vaan enemmän äitiään Siiriä, vimpan päälle tiikeli. Ja suurensuurelta isä-Onnilta saadut geenitkin on tallella - eläinlääkärin vaaka antoi lukemaksi tasan 5,000 kg! Lohduttelin Noonaa punnituksen jälkeen: "Älä oo moksiskaan, sä oot ihana kissa ja se on tosi upeeta, että sua on noin paljon!" :-)

Nami inhoaa talvea niin syvästi kuin se kissamaailmassa vain on mahdollista. Sen takia kaivettiin kesäkuva, että olis jotain mitä odottaa! Tämä on Namin mielestä helmee (mamma tosin epäilee, että kissatarha ei enää ikinä ole vihreä entisensä, kun lunta on aivan kosmisesti.)

Uudemmat Nelli-kuvat on siis vielä kamerassa, tää on joulukuulta. (Oliko se oikeasti noin pieni?!)  Neiti on kasvanut ihan kovasti ja varsinkin äänijänteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Ainakin silloin, kun isot kissat kiikutetaan pihalle yksi kerrallaan ja sisälle yksin jäävästä pikkuneidistä tuntuu, että tämä on niin väärin!!! MIUUUUU!!! :-)

Mammalla on ollut sikakiire töissä ja muisti pätkii pahemman kerran...jos muistetaan, tullaan laittamaan tänne heipat ennen tulevan viikonlopun reissua. Rytmiryhmä lähtee Keski-Suomeen - tolla reissulla hoituu monta kärpästä yhdellä iskulla ja mamma laskee öitä, kun nähdään isosiskon ja lankomiehen kanssa pitkästä aikaa. Toivottavasti muistetaan reissun jälkeen tulla kertomaan, kuinkas sitten kävikään...