Pikkuhiljaa se on kai uskottava, että residenssi on muuttunut naisvoittoiseksi ja Pate on lopullisesti poissa muonavahvuudesta.... vaikka vieläkin ulko-ovea avatessa katse on ensimmäisenä maata kohti, josko frakkitakkiukkeli ois tullut kotio.

Tässä viimeisin otos ukkelista kesken siivouksen - minkäs sille mahtaa, jos kesken touhun uuvahtaa ensimmäiseen kohdalle osuvaan paikkaan. Niin Patea...

Mammalla on kova ikävä, itku on tätäkin kirjoittaessa. Jos ihmeitä vielä universumissa tapahtuu, niin tämän äijäkissan kotiinpaluu olisi toivottu sellainen!