Kevät saa ja kissatkin. Murkkuja jahdattavakseen. (Edellä ei tokikaan viitattu residenssissämme asustavien mustavalkoisten kollipoikien hmm..suuntautumiseen, vaikka sillä rintamalla ollaankin valoisampien kevätiltojen riemuksi oltu hyvin aktiivisia - Pate kurnuttaa ja Pappa vie...voi, pojat...!!)

Mutta johan kerkesin otsikosta erehtyä varsin kaukaiselle aasinsillalle, palataanpas aiheeseen... eli miten kaksi pientä kissaa osaakaan olla vain olevinaan älykkäitä taktikkoja, jotka pedon vaistojensa ja huipputrimattujen vartaloidensa sulavilla liikkeillä saavat kiinni minkä tahansa saaliin. Onks nää molemmat oikeesti ihan pönttöjä? :-)

 

597583.jpg

"Tossa se nyt on, mitäs tehdään? Paha paikka." 597584.jpg

"Olispa Pappa nyt tässä, se kyllä päästelis ton päiviltä yhdellä tassunhuitaisulla! Voisitsä vetää tota tyyppiä köniin, mä en millään viittis noin pienen takia liikahtaa."

597585.jpg

"Hyvä, Nami, just noin! Meet siihen eteen niin, ettei toi pääse meidän raksukippoon. Mä voin vähän leipasta leukaan, niin eiköhän se ole sitten siinä..." (mamman huom. Pate lopulta urheasti söi saaliin, joten mamman hunajapurkki on taas turvassa :D)

Aikaa tähän muurahaisparan kiusaamiseen ja hengiltä tassutteluun tärvääntyi hetki jos toinenkin. Jos ei järjen valo hirveästi pilkahdellutkaan, niin ihailtava määrä kärsivällisyyttä nuorisokaksikolta löytyi, heh.

Miksei kameramies menny auttaan sitä murkkua? - Ei voi. Luonnonlaki.