...mutta muuten on jotakuinkin kaikki valmista pikkuprinsessan saapua. Kämppä siivottu, penturuokaa kaapissa, vaaleanpunainen tyttöjen vessa (tosin vielä ilman hiekkaa), vitamiineja, kampa, pikkuiset valjaatkin. Kyllä on tätä vauvaa odotettu, laskettu päiviä. Kohta lasken jo tunteja...kunhan kello tulee kuusi perjantai-iltana... vihdoinkin Namipäivä!

Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että Pappa ja Pate olisivat herrasmiehiä. Ilmassa on siis suuren urheilujuhlan tuntua - joko mennään lujaa peräkanaa (tai tässä tapauksessa ehkä ennemminkin peräkissaa) tai sitten koko kissatrio kököttää asemasodassa tuntikausia. Tai jotain siltä väliltä.

Kuvia ja tarinaa lisää huomenna iltamyöhällä, nyt tämä orja palkitsee itsensä singahtamalla punkkaan saksalaisdekkarin kanssa (kiitos kollegalle piiiitkästä lainasta). Ehkäpä näen kissanpentuja unissanikin...Gute Nacht!

331443.jpg

Minuakin jo vähän jännittää!