Turun reissulta tarttui matkaan tämä, joka sopii meidän ulko-oveen kuin nakutettu:

492526.jpg

Eipä tainnut Pappa ehtiä kylttiä vilkuilemaan, oli sen verran kiirus takaisin sisälle...

492537.jpg

Meillä on ollut tosi huono tuuri Papan ulkoiluharjoittelun kanssa. Pah! Tarina alkaa viime lauantaista, jolloin v-i-h-d-o-i-n sain maaniteltua ukkelille valjaat päälle. Koko talven olen niitä vilautellut, mutta Pappa on järjestelmällisesti osoittanut inhoavansa niitä, joten en ole kiusannut asialla liian kanssa. Mutta viikonloppuna pääsimme valjastelemaan, Pappa uteliaana ja minä onneni kukkuloilla. Pappa pääsisi vihdoin ulos! Nami oli matkassa henkisenä tukena ja suuntasimme omalle takapihalle, rivitalon päätykämpässä kun asumme. Pappa nautti auringosta ja lämmöstä, vaikka askel olikin matala ja suuntautui lähinnä naapurin aidan viereen kukkapenkkiin.

Hetken ehdimme olla ja ihmetellä kevään menoa, ennenkuin seinänaapurimme tulivat ulos omalle takapihalleen. Lauta-aidan takaa ei tietenkään ketään näkynyt, mutta äänet kuuluivat hyvin. Myös SE ÄÄNI!!! Eli jokin räsähti maahan aidan takana ja sitten Pappaa vietiin...Se oli ihan kauheata katsottavaa: kissaparka säikähti niin, että se sähisi ja sihisi, pörhisti karvat, kieri maassa ja yritti kaikin voimin päästä karkuun. Kyllä me sitten jo peräkanaa juostiinkin talon päädyn kautta etuovelle, jossain vaiheessa sain isot haavat käteenkin, ja Pappa-ressukka pelkäsi! Eikä tässä vielä kaikki.

Etuoven luona oli samaisen naapurin koira pallonsa kanssa onnellisen tietämättömänä siitä, että tulisin hetken päästä säikähtäneen kissan kanssa ja karjuisin pää punaisena, että vievät sen irrallaan olevan koiran pois siitä meidän ovelta! Pappa ei koiraa tainnut edes rekisteröidä, mutta mä ehdin jo kelata sen hampaat Papan niskaan ja kissanraadon rappusille. Huh huh!

Pääsimme ehjänä sisälle, Nami seurasi perässä ja varmaan sekin ihmetteli, mikä Papalle tuli. En saanut valjaita riisutuksi, irrotin vain fleksin ja Pappa singahti sängyn alle. Siellä se ei ole juuri ollutkaan sen jälkeen, kun P&P meille syksyllä tulivat. Muutaman tunnin päästä sain valjaat pois ja kissa palautui pikkuhiljaa omaksi hurmantiksi itsekseen, kehräsi ja puski entistäkin enemmän, jos mahdollista :-)

Tänään ulkoilut siis päättyivät mopon pärinään, mutta ei onneksi samanlaiseen megapaniikkiin kuin lauantaina. Pappa vaan päätti, että nyt riittää ja juoksi takaisin ovelle - isoa hätää ei ollut, kun ehdin kuvankin ottaa. Harras toive on, että  me vielä osutaan sellaiseen aikaan pihalle, ettei tarttis Papan pelätä. Nyt tämä kovan onnen kissa makoilee tilkkupeiton päällä sohvalla ja toivottavasti kerää rohkeutta uuteen yritykseen. Samalla toivon, ettei se menetä luottamustaan minuun, kun aina vien sen pahoihin paikkoihin... 

Paten ulkoilut odottavat vielä sitä päivää, että saamme ulkotarhan rakennetuksi tai sitten se antaa pukea valjaat. Nami sen sijaan on lopettanut ulkoilmaitkut ja se on nykyään yrittämässä oven väliin heti, kun joku tekee lähtöä pihalle. Ilmeisesti lumi ja pakkanen ei pikkukissalle olleet mieluisia, mutta meidän kevätneiti on elementissään pihalla, katsokaa vaikka!

492550.jpg

492544.jpg

Tässäpä muuten arvon lukijoille testi: Etsi ylläolevasta kuvasta norjalainen metsäkissa! :-)))

492566.jpg

Tämä kuva on viikonlopun auringonpaisteesta - neidin saalis on tällä kertaa aika vaatimaton...