Alkusuhinoiden jälkeen Nami on ottanut vauvakseen Nekon. Pienimustakissa lähestyy isotätipuolta määrätietoisesti, "äiti" kurnuttaa kutsuvasti, hyrisee ja pesee vauvaa. Molemmat vaikuttavat onnellisilta ja kehräävät kilpaa :-))) Näin se menee:

"Katsopas, kun henkilökunta on osannut taitella tähän tällaisen mukavan kissipehmusteen."

"Oma vauvani siinä, tulitkos maitobaariin?"

"Jossain täällä...kehr...kehr..."

"Löytyi! Mums, mums...kehr...kehr..."

Noona ei enää yritä apajille, Namin ele- ja äänikieli pitävät siitä huolen. Mutta muuten on kiva hengailla kamujen kanssa. Ja pienimustakissa hämmentää Namin masukarvat sen tuhannen takkuun...mums, mums...

"Jos ihan vähän vielä...??"

Happy family :-))

Vanha kansa sanoo, että mistä kissan pää mahtuu, sieltä menee koko kissa. Meidän residenssissä aihetta voi käsitellä laajemmin eli kissa mahtuu mihin vaan.

Hyvin mahtuu iso Pate-kissa kaikista pienimpään kissinpesään naulakon alle. Sikeässä unessa ukkeli, masu täynnä safkaa ja ulkoilulenkki takana. Aika rentoa porukka on muutenkin juuri nyt - Nami nukkuu saunassa ylimmällä lauteella pitkin pituuttaan, Neko levyttää isossa kissinpesässä selällään ja Noona vetää unta kuuppaan mamman punkassa.

Jonkun ajan päästä iso Pate-kissa on asettunut vielä parempaan uniasentoon. Hyvin mahtuu (?) vaikka ei niin mukavalta näyttäiskään :D

Pikkuneidit ovat nyt sen verran kasvaneet, että pääsevät jo Namin kanssa tarhailemaan. Vielä ei jätetä lapsukaisia ilman valvontaa, kun se mahdollisuus on olemassa, että ensin verkon reiästä mahtuu pää ja sitten koko kissa... Punnitukset toissaviikolta: Neko 2,5 kg ja Noona 2,8 kg. Lukemat tarkoittavat sitä, että likat ovat tuplanneet painonsa siitä, kun meille tulivat. Kyllä nuo hyvin syövätkin - tosin eilen tarjottu "Lohta ja kaviaaria" sai aikaan vain vimmattua ruokakupin peittelyä :-)

Mamma on ollut tämän viikon reissussa. Onneksi on oma blogi, jossa voi virtuaalipaijatella karvamurusia.

Noonuska, Noonuska. Ootko taas repinyt tapetteja? :-)

Mamman viirusilmät kesken aurinkoläikkäunien. Mussukat, illalla nähdään! Onkos Pate Isaksson maisemissa?

Ukkokulta, teetkö ämpärillisen pastaa ja sun speciaali-superhyvää-erikoiskastiketta (kohtuudella valkosipulia)? Punkkua kans. :D Kiitos.

PS. Kiitos M + nuorisonsa, että sain käydä lulluttamassa turkiksia, vähän helpotti koti-ikävää. Eikä se yhteinen neulomussessiokaan ollut hassumpi! :-))))

Fanit alkaa jo kuittailla siihen malliin, että on parasta antaa jotakin elonmerkkiä residenssistä :D Ollaan siis hengissä ja svengissä - ja tuota svengiä tosiaan riittää!!!

Sitten viime potutuspaatoksen onkin tapahtunut kaikenmoista: kesälomaa, mehumaijatusta, leipomusta, kääpiömmän ihmisisoveljen rippiä, töihinpaluuta ja pikkukissien ekat näytelmätkin. Siinä se olikin jännätyksen paikka mammalle, olihan sentään vierähtänyt vuosi Namin viimeisestä näyttelystä. Pienen lisäväristyksen asiaan toi se, että rekisterikirjat viipyivät Kissaliitossa lähestulkoon viime hetkille, mutta onneksi saatiin paperitkin matkaan. Kaapelitehtaalla 3.8. kisasi pienimustakissa Neko, ja reissu meni paluumatkan korviaraastavaa huutolaulukonserttia lukuunottamatta mallikkaasti.

Pientä tiiminsisäistä keskustelua aiheuttivat mamman ja Nekon erilaiset sisustusmieltymykset. Neiti kauhoi hiekkaa antaumuksella häkin lattialle ja muutama tassullinen lennähti kaaressa käytävälle asti. Onneksi ohikulkijoilla oli nopeat refleksit eikä kukaan toivottavasti saanut traumoja yllätyksekkäästä hiekkasuihkusta :-))

Neko diggasi rötkyillä riippumatossa ja sai monta ihailevaa kommenttia, suloinen musta karvamöykky. Tuomaroinnin tulos EX2, mikä oli ihan odotettavaa "värivikaiselle" kissalle väriryhmässä II (tuomarille piti erikseen kertoa, missä sitä valkoista olikaan...). Pääasia oli kuitenkin, että nyt on näytelmät nähty ja uskalletaan mennä toistekin.

Raitapaitasiskokin on kerennyt kisalauteille, oltiin Vantaalla viikko sitten.

Samainen riippumatto toimi tälläkin kertaa :D

Koska näyttely oli ns. eurotyylinen, riitti Noonalla seurusteltavaa kumpaankin suuntaan. Tässä neidin häntäosasto yhdistettynä pilkulliseen rusettiin, jossa EX1 kertoo saavutuksesta. Tuomari tykkäs hulluna puurosta, huutomerkkiä ja excelenttiä on setelissä pienen kissan tarpeiksi. Pitkä päivä sujui hienosti, Noona ei ollut hälinästä moksiskaan, joten olemme uskaltaneet ilmoittautua Tampereelle kisaamaan lokakuussa. Siskokset ovat samassa häkissä, joten odotettavissa lienee myös tiukka matsi riippumaton herruudesta! :-))

Näytelmätouhujen lisäksi pikkukissat ovat keskittyneet kasvamiseen ja riekkumiseen. Ruokaa uppoaa kaksikkoon uskomaton määrä, eivät ole ollenkaan niin nirsoja kuin isotätinsä aikoinaan. Myös Nami nauttii täysin siemauksin tämänhetkisestä penturuokatarjoilusta, vauvaraksut maistuu mainiosti (!), mutta onneksi sen verran tulee ralliteltua, ettei ainakaan vielä ole kertynyt ylimääräistä tantillekaan.

Ulkoilu on pop, vaikka kelit on olleet jotakuinkin huonoja kissiulkoiluun. Nami tarhailee ahkerasti ja uuden kissimökin harjakaton alta on löytynyt paras kyttäpaikka, satoi tai paistoi. Noona on pian sen kokoinen, ettei enää mahdu häkin silmukoista kävelemään läpi, joten pikkutiikeri pääsee Namin seuraneidiksi. Neko-pikkukirppu saa valjastella vielä jonkin aikaa, ennenkuin pääsee tarhajengiin mukaan. Onneksi valjaat päälläkin voi touhuta kaikenlaista:

Tiukasti keskittyen ylös, ylös, ylös...

...tai sitten vaan rauhassa ihastellaan maalaismaisemaa. Jos hetken vartois, tulisko tänään joku tietä pitkin?

Residenssin miesvoima eli Pate Isaksson reippailee omia reittejään ja käy välillä tarkistamassa, että kaikki on niinkuin pitääkin. Yleensä tarkistus aloitetaan tarhan sisältä (lue: syödään Namin eväät), sitten siirrytään sisätiloihin, jossa vedetään piiiiiitkät unoset. Sitten voikin taas lähteä tarkistamaan reviirit - siis kova kolli, eiks?

Kiitos vaan Vincentille hienosta prenikasta, frakkitakkinen Pate kiittää ja kuittaa myöhätassuisesti! :-))

Kovankin kollin täytyy nukkua välillä - vaikka sitten violetinhempeitä perhosenmetsästysunia...zzzz... :-))

Kesä alkaa olla lopuillaan, varma merkki syksyn lähestymisestä on ilmoittautuminen kansalaisopiston tilkkukurssille. Enää ei tartte odottaa montaa viikkoa kun on taas tilkkukamujen aika, jeee!!! Siispä pian ompeluhommiin, että vois olla edes olevinaan ollut ahkera *virn* Ai niin, ne uudet näyttelyverhotkin pitäis...

Mä olen tän blogin mamma ja tää on mun blogi, right? Ja mä saan kirjoittaa tänne mitä mä ihan itse haluan tai olla kirjoittamatta. Ja jos mua ottaa pattiin työ-töissä eli kansankielellä v****taa, niin mähän saan sitten olla just niin pottuuntunut kuin mä vaan haluan. Pottu, pottu ja pottu. Niikerta!

Ja sitten kun oikein tekee sitä eli siis v***taa ja väsyttää, niin mikä neuvoksi?

"Voihan sitä ottaa vaikka näin rennosti, eikös vaan?"

"...tai sitten vaan veeeenytäääät nääääiiiin!"

"En mä vaan jaksa ressata, en sitten yhtään mistään."

Kiitti, Noona, tämähän jo auttoi. :D