Nyt kun Nelli on pelotellut kaikki blogivieraat täältä pois, niin voidaan siirtyä uuteen vuodenaikaan ja esitellä viimeisin aikaansaannos tilkkutyörintamalla....ta-daa:

"Stars shine brighter on the countryside"  - olenpa iloinen, että tästä vuosien haaveesta tuli totta! :-)))))

Nyt tämä toistasataa työtuntia vaatinut pläjäys roikkuu residenssimme eteisen seinällä, johon se oli alunperinkin mitattu ja tarkoitettu tulevaksi. Hieno verhotankokin ostettiin perinteisen haravanvarren tilalle :D

Mä itse tykkään ja olen ainakin 90 %:sti tyytyväinen toteutukseen....konetikkaus kun on vielä suhteellisen tuore aluevaltaus, niin pientä säätöä jäi vielä. Ehkä ens kerralla taas askeleen paremmin? Olisin halunnut tikata tämän käsin, mutta arkirealismi ja ajan puute saivat toisiin aatoksiin. Nyt ehdin saada sen valmiiksi Mäntsälän Kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa kuvan otti Roosa - kiitos!

Kiitos Katja-opelle ja kurssikavereille yhdessäolosta ja upeasta fiiliksestä kurssilla! <3 Syksyllä taas jatketaan, eikös?

...täällä vaan pieni kissi läppärilaukussa.

(Toim. huom. Eipä taitais enää Nelli-neiti tohon kassiin mahtua....) Kuva on vuoden takaa - kaikkea sitä osuu käteen, kun vanhoja kaivaa.

V. 2012 siis alkaa ikivanhoja muistellessa, katsaus tuoreisiin vuodenvaihteen liikesarjoihin tulee, kun saadaan kuva-oheismateriaali ikuistettua. Mikään ei ole muuttunut, residenssissä kaikki hyvin.

Ei, me ei olla vielä äänestetty. :D

Päässäni pyörii  lukuisa määrä ajatuksia muutoksesta, downshiftaamisesta, rahasta, käsitöistä, tulevaisuudesta...On jotenkin epätodellinen olo, jota on hirveän vaikea kuvailla sanallisesti. Ehkä yksi kuva kertoo enemmän, miltä musta tuntuu:

Vapaasti tulkittuna: WTF?????????????????????

Joku aika sitten postasin kuvan, jossa Noona on mahtuneena sisustuselementiksi tarkoittamassani laatikossa. Eipä ole laatikko vieläkään päässyt niihin virallisiin töihinsä - laitanpa sen pöydälle mihin kohtaan tahansa, niin aina siihen joku itsensä survoo...:D

Tämä on still-kuva. Laatikossa on myös Nekon pingispallo, jota on paljon kivempi höykyttää laatikossa kuin normimoodissa lattialla.

Tyyliä, ystävät, tyyliä! Nami <3

Tässä meidän syyskuun kyy. Eiku Nelli nauttimassa syysauringon lämmöstä. Mikä ilme!

Pysyäkseni edes vähän käsitöiden syrjässä kiinni, olen Noonan suureksi riemuksi neulonut sukkia:

(Annoin Ukkokullalle toimeksiannon mun poissaollessa ottaa kuva valmiista sukkapareista - yllä 100 % miehekäs näkemys sukkaparien asettelusta kuvausta varten :-) kaikki 6 sukkaa dokumentoituna, joten mitä mä tässä märisen....!)

Seuraava sukkapari on ihan justkohta valmis, se edistyi nopsasti automatkan ajantappoaseena matkalla Turkuun ja takaisin. Täytyy tässäkin kohtaa hehkuttaa, miten ihanaa on neuloa sukkia bambupuikoilla! :-) Niiden ainoa huono puoli on se, että ne pitää muistaa pakata tassukansan ulottumattomiin, muuten tapahtuu kauheita = mamman aarteita käytetään estottomasti kissien hampaiden hoitoon (öisin, itsepalveluperiaatteella, mammalta lupaa kysymättä).

Reissu länsirannikolle oli sangen hauska ja rentouttava, vaikka se pastorin titteli jäikin saamatta. Olihan taas kerran sellainen arvostelutilanne, että vois vähän kommentoida, notta menikö homma ihan näyttelysääntöjen mukaan....Nekoa ei tuntunut tilanne pahemmin haittaavan, neiti pörräili illalla  hotellihuoneessa rapinahiirten perässä ihan niinkuin aina ennenkin! :-) Teimme porukalla pikaisesti ennenkokemattoman lennokkaan suunnitelman osallistua vielä yhteen näyttelyyn tänä vuonna, joten Lohja calling 31.12.2011.... 

Nyt nauttimaan vapaapäivästä ompelupöydän välittömään läheisyyteen, likat jahtaa kohmeista kärpästä olkkarin ikkunassa. Näin se kesäloma toimii!!! :-)))

Oltiin Tallinnassa kissinäytelmissä Nekon ja Noonan kanssa, viimeisetkin tittelit kun vielä vaativat ulkomailla ansaittuja sertejä. Otettiin velipoika Harald matkaan mukaan, hyvin sopivat siskot ja veli samaan autoon.

Lauantaina juhlittiin kahta tittelikissaa - Harald valmistui Premioriksi   ja Noonan uusi arvonimi on Grand International Premior!!! Neko sai myös sertinsä hienoilla arvosteluilla, joten syystä olimme iloisia viikinkitrion tuloksista. Tämän lisäksi sekä Neko että Noona nimettiin myös tuomarin parhaaksi kissaksi eli siskokset pätkähtivät paneeliin! Saivat vielä kumpikin yhden äänen (voitto heltisi kahdella äänellä), joten olihan tuo aikamoinen päivä... Orjan fysiikalle alkaa olla liikaa seurata paneelia, jossa kaksi omaa kissaa on yhtaikaa, huh huh!!! (Rystysiään pureskeleva orja on ikuistettu, mutta sitä kuvaa ei laiteta tänne - jotain rajaa.....) Laitetaan sen sijaan Noonan kuva lauantain paneelista:

(kuvan on ottanut Tess)

Sunnuntaiksi toivottiin sertiä per katti....mut eihän se sitten ihan sillai menny: Haraldille ja Noonalle sertit pykälää korkeammassa luokassa kuin ed. päivänä  ja Nekolle serti korkeimmassa luokassa. Ja molemmat likat taas tuomarin parhaita!!! Seteleissä on kovin paljon erinomaisia mainintoja, turkitkin kehuttiin kovasti hienoiksi (varmaan sen julmetun työlään puunaamisen ansiosta!)  Paneelissa Neko sai taas yhden äänen, voittaja sai ääniä kaksi. Kategoriavoittokin oli siis lähellä... :-)

Olipas siis aikamoinen reissu, ei tule varmaan toistumaan tässä residenssissä. Kaunottaret eivät olleet tohinasta moksiskaan, reissun jälkeisenä päivänä neidit ulkoilivat tyytyväisenä tarhassa pätkääkään välittämättä "kultamitaleista" ja ruseteista. Mamma laittoi heti Noonan valmistumisilmoituksen Kissaliittoon ja elpyi reissun rasituksista kesälomapäivän verran....

Nekolta puuttuu enää yksi serti, jotta likka valmistuisi Supreme Premioriksi. Tätä yritetään Turun näytelmissä, joten kaikki tassut tanaan, jookos?  Tähän vielä pastorin keikistelykuva lauantain paneelista:

(tämäkin kuva Tessin ottama)

Haraldin kuvan julkaisuun blogissa pyydetään ensin lupa - rahvas nyt vaan kiltisti odottaa hetken... :D 

EDIT 24.11: Tässä komea velipoika sellissään - onnea hirmuisesti Haraldille, jäämme odottamaan seuraavia koitoksia! :-)

Kiitos kuvan lainasta, Hessu!

Pikkuisen on nyt haipakkaa ilmassa, melkein vois jo stressiä pukata...työjuttuja, maatalousnaiseutta, kissinäytelmäreissun matkanjohtajan hommat, suppilovahverot (!), residenssin hoito ja tilkuttaakin haluais. Ja Noona selvästi haluais neuloa villasukkia :-)  Ai niin, leikin myös kielenkääntäjä-logistiikkajohtajaa Ukkokullan pisneksissä.  Aika ei anna myöten nyt kaikkeen, tarttee vähän priorisoida ja näyttäis siltä, että toi käsityöosasto jää vartoomaan...

Tänään latasin akkuja kamun kanssa - ihanaa, että on ystävä, joka vuodesta toiseen tuntee mut kuin taskunsa ja muistaa mun luottokortin tunnusluvun kuin omansa! :-))))) Ystävät on ihania ja arvokkaita!

Huomenna toinen sessio työnohjausta, en oo vielä saanut valmiiksi viikko sitten saamaani kotitehtävää. Täti pisti aika pahan pohdittavaksi.

Keskiviikkona hohtokeilaamaan Pukkilan uuteen Onnenpelit-pelikeitaaseen. Viikko sitten pitelin palloa käsissäni ekaa kertaa yli 6 vuoteen, joten suunta voi olla vain ylöspäin! Kivaa oli silti, vaikka tulokset ei häävit olleet (sain kyllä 4 kaatoa tunnin pelin aikana).

Ihanan lämmin syysaamu tänään, toivottavasti talvi antaa vielä odottaa itseään ja huomennakin selviää startista ilman auton ikkunoiden raapimista!

Mahtuu! Ja mahtuu! Mahtuu! Ja mahtuu! :-)

Voi, olisinpa tiennyt, millaisen ihanan laatikon kesäiseltä kirpparilta kotiin toin! Aina tuossa keittiön pöydällä olevassa puulaatikossa joku rento karvakasa lojuu, eipä tarvitse hedelmiä tai muuta "sisustusta" laatikkoon havitella. Laitetaan siihen vaan Noona. <3

Touhukasta viikkoa itse kullekin!

En voi sille mitään, mutta mun mielestä Nelli vaan on yksinkertaisesti kaunis. Ei mikään pikkuneiti enää, ikää kohta 2 vee ja raameiltaan oikein hienosti kehittynyt neitikissi.

Juuri nyt neidillä on karvaa kolmelle kissalle...kauluri kuin leijonalla ja muhkeat villapöksyt jalassa :-)

"Mitäs sä siinä kuvailet?!"

Vanpyyrien sukua...(?) Suloinen tyttö silti <3 <3<3 <3 <3.

Nelli on oikeasti aika ilkikurinen tapaus, vähän väliä antamassa vauhtia muille ja aina valmis leikkimään! Ja tämä kissa osaa lukea orjan ajatuksia 2 minuuttia ennen aiottua matolääkkeen antamista.

Neiti keskustelee korkealta ja kovaa, siksi lempinimeksi on muotoutunut Tappi Tiiiiiiippana  (sillai korkeelta kimitettynä, you know *virn*). Tappi tulee neidin kuvioinnista (=tabby) ja Tiiiiiiippana siitä, kun neiti piippaa...iuiuiuiuiuiuu.....

Pikkuisen harmittaa, että näytelmiin ei päästä ankaran matkapahoinvoinnin takia. Tai joo, päästäis kyllä, jos kiusattais kissaa ja syötettäis huumaavaa lääkettä. En tiedä, olisko matkustaminen valjaissa toimiva vaihtoehto kuljetusboxin sijaan, mutta en taida oikeasti haluta kokeilla. Kun selvitään vuosittain vetskureissusta, se riittää. Kauniita voidaan olla kotona ihan joka päivä!

PS. Neko sai lauantaina Jyväskylän näyttelystä sertin CAPS, enää kolme puuttuu.... :-))))))))))))))))))))))))))))))))))

Lokakuu. Onko nyt uskottava, että kesä on ohi? Nyt on ainakin allakan "lupa" neuloa villasukkia urakalla :D Onneksi on tomerat assistentit siihenkin hommaan - ja jos totta puhutaan, niin onhan se mukavaa, että on seuraa telkkarin ääressä istumiseen...vaikka sitten iso osa ajasta meniskin solmussa tai kissan tassujen ympärillä olevan langan selvittelyyn. Noona on kova likka neulomaan, neiti tarpoo tassunsa syvälle lankakerän uumeniin.... Otetaan kuvia valmiista neulomuksista, kun viimeisetkin langat on päätelty, kukas sitä keskeneräistä esittelis.

Missaan ens lauantain tilkkukurssin näyttelyreissun takia, tositosi harmi! Mut ei se mitään, mä yritän pitää itseni ruodussa ja toteuttaa toimeksiannettua tähtiaiheista työtä niin pitkälle kuin suinkin ehdin. Naamakirjalta vapautuva aika ei siis joutilaaksi jää, sinisiä kankaita ja vähän muutakin on pöydällä jo levällään *teroittelee leikkuria*. Residenssin seiniä on mittailtu" sillä silmällä", tällä kertaa riepulista sietää tulla juuri sen kokoinen kuin on seinää tarjolla!

Olis niiiiiiiiiiin kiva tehdä tilkkuja jonkun kanssa kimpassa, juoda samalla kuppi teetä ja parantaa maailmaa. Mitenkähän sais Noonan opetettua vielä tilkuttamaankin?!

Tästä raadosta ei ainakaan ole mihinkään...! <3 (Nami-kesätyttö nauttii hellepäivistä :D)

Tää täti sanoi naamakirjalle heipat. Harmi, koska olihan siellä kivaa hengailla ja lueskella kamujen elämänmenoa. Ja chattailla lapsen kanssa. Mutta nyt tuli mitta täyteen jatkuvaa uudistusta ja epäselvää oloa siitä, mitä fb levittää minnekin...vaikka en sieluni sisintä sinne kirjannutkaan, niin silti.

Ne, jotka oikeasti haluaa pitää yhteyttä ja ovat kiinnostuneita siitä, mitä mulle kuuluu, löytävät mut täältä ja puhelimesta ja sähköpostista. Itse yritän olla reipas ja saada pöytälaatikossa majailleen kotisivun pystyyn...ehkä vielä tämän vuosikymmenen aikana... :-)

Pahisfiilareissa itse kukin :D