Hyvänen aika! Ei meinaa enää meidän blogiksi tuntea! No, kai tämä tästä, jahka mamma keksii, miten tää homma taas toimii...

Onpa vierähtänyt taas hetki jos toinenkin, mamma ei oo vaan kerenny. Vaan eipä aikaakaan niin voipi olla aikaa polkkaamiseenkin, kun maailmanlaajuinen taloustilanne alkaa vaikuttaa myös mamman kotioloihin. Nimenomaan niin, että mamma voikin olla kotona palvelemassa karvatassuja aamusta iltaan. Jee!! Paitsi että saatetaan joutua itse saalistamaan sapuskaa pihalta, jos raksurahat loppuu.

(satuttiin kerran vahingossa samaan kuvaan)

Yks toinen todellisuus ehtii iskeä ennen lomia, meinaan näytelmäreissu Lahteen. Pikkulikat on viikkoa vaille 10 kk ikäisinä menossa viimeistä kertaa nuorten luokkaan näyttelemään itseään.  Laitetaaks tähän pieni arvoitus: Toisella meistä on hieno kauluri ja pöksyt ja turkki muutenkin upea + neiti on hyvin syönyt ja isotätiä painavampi. Toinen meistä on pieni ja rimpula, mutta niin äärimmäisen nopea! Wwwroooouummmm...Turkki kiiltää hienosti ja ihan pieni kauluksen nysä ja karvapöksyn tapaiset - kuka sellaisia ehtii kasvatella? Arvaako joku, kuka meistä on kuka? :-)))  (Mamman huom. harmi, ettei näyttelyssä kissa saa lisäpisteitä, vaikka osaa ja ehtii sinkoilla joka paikkaan yhtä aikaa! :D)

Tänään oli eka päivä SITÄ. You know. SITÄ. Matokuuria. Yök. Namilla on rokotus ensi viikolla, joten koko jengi saa nauttia rohdot samaan aikaan. Ja taas kerran Paten lääkitseminen tuottaa ylimääräistä ahdistusta...

Kaikki kauniit lumetkin oli ja suli veks, nyt on vaan kuraa ja rapaa. Mikäs siis sopis tähän loppuun paremmin, kuin meidän naamioitunut kurarinsessa-Nami:

 On se vaan niin kaunis. Mamman kilpikonna Hymy