Voi hyvänen aika...onkohan uusi lukema mamman ikähanurissa saanut aikaan sen, ettei meinaa muistaa, mitä kaikkea pitikään polkata. (Rakas Ukkokulta ei tikahdu kahviinsa siellä töissänsä!)

Residenssin tassukansa voi hyvin ja terveesti - ruoka,juoma, leikki, nukku,ulkoilu -palvelupaketti on tiukasti tassuissa. Muutamat pienimieliset ihmiset (kuten em. Ukkokulta) väittävät, että hoivasuhde on edennyt lähestulkoon hemmottelun puolelle.

1319184.jpg

Miten niin näitä ei sais lelluttaa ja paijattaa ja ja ja ....??? Tokihan näin tomerille tilkkuassistenteille pitää palvelun pelata! Joo-o, kuva ei valehtele, tilkkutyöt sopivat myös urospuolisille :D

Uroksista ajatus siirtyy hiihtolomaa lopetteleviin Ihmisisoveljiin, jotka hekin voivat hyvin ja ovat terveitä. Ovat suuria ja komeita (lue: kasvaneet reilusti nysää mammaansa pidemmiksi), toivottavasti ovat kevään opiskeluitten jälkeen jopa viisaampiakin. Tsemppiä heillen ja muillekin koululaisille kevätrutistukseen! Suuresta ja pienestä on helppo ajatusta liikuttaa viimekesäiseen kuvaan, josta mamma kovasti tykkää:

1319186.jpg

Teknisistä ominaisuuksista ei ole tietoakaan, mutta jokin tunnelma tässä vaan on...Isompi Ihmisisoveli ja pikkuinen Nami kesäpäivän kävelyllä. Hiljakseen tutkaillen matka etenee kotia kohti. *Liikkistä*

1319221.jpg

Ja sitten takaisin tähän hetkeen, kuva otettu n. 10 min sitten. Saammeko esitellä: Ukkokullan punkanvaltaajat :-))))))

Nämä suloisesti poseeraavat sydänkäpyset ovat oikeasti petoja. Muutama päivä sitten heidät on nähty itse teossa päättämässä päästäisen päivää, päästäinen itse kuultiin surkeasti piipittävänä samalla tapahtumapaikalla. Saaliin loppusijoituspaikka jäi hämärän peittoon, kunnes eilen mamma löysi jemman ulkorappusten edessä olevien havujen keskeltä. (Mamman huom: Yök!) Koska kukaan ei muuten usko tätä tarinaa, todistusaineistoagentti-NamisNuukkeli joutui tosihommiin:

1319244.jpg

Namia ei siis missään tapauksessa saa syyttää osallisuudesta tapahtuneeseen. Kaunista kaulurintapaista kasvatteleva neitimme -peitenimeltään Agentti Hiihtopipo- ulkoilee vielä kiltisti valjaissa, 1319263.jpg

koskapa testikeikalla ilman valjaita hän otti alleen ritolat (Nami kuvan yläreunassa poistumassa maantietä pitkin residenssin ulkorajoilta kohti suurta tuntematonta) ja päätti olla kirjaimellisesti metsäkissa =>

1319253.jpg 

tarvoimme hakkuuaukealla risukossa peräkanaa, umpikuuro kissa edellä ja mamma perässä. Kotimatka sujui mamman sylissä ja päätös kissalandian eli ulkoiluhäkin rakentamisesta vahvistui entisestään.

Korpikuusen alla talitintin kevätlaulua kuuntelee mörrimöykky nimeltä Pate.

1319269.jpg

Näköjään on suu auki ulkonakin - kolliherran lisänimeksi sopivat siis kaikki laulamiseen liittyvät...tällä hetkellä henkilökunnan aktiivisessa käytössä on joikhaamiseen liittyvä oheissanasto. Bravuurina tämä kevättä rinnassa -syndroomaa poteva konsulttimme esittää kovaäänisiä otteita opuksesta "Miksei ovi aukene mulle?". Orjien iloksi tämä musiikkimatinea tapahtuu yleensä aamuyöstä n. klo 4, ilmeisesti siihen aikaan soundi on kissankorvaan parhaiten kohdallaan. Jotta Pate varmistuu siitä, että orjat ovat vastaanottamassa sulosävelten sanomaa, se aloittaa märinän eteisestä, jurnuttaa koko matkan rappusissa, joten siinä vaiheessa, kun Pate ehtii makkariin, kaksi ihmiskorvaparia ovat hyvin viritettyinä tulevaan. Joskus toinenkin frakkitakki innostuu samaan konserttiin, Papan tenori vaan sanoo vienosti "mäy".

Tilkkutyön tikkaaminen käsin pitää mammaa tiukasti neulassa kiinni, joten polkat ja nettisessiot ovat jääneet viime aikoina vähemmälle. Senpä takia olemme mahtavan iloisia tunnustuksesta, jonka meille antoivat Lea ja Lulu sekä Eetu Pörri, Alex ja Madde. Ja vielä mitä, Minnakin on paiskannut prenikalla.

1310009.jpg

Kiitoksia ja lämpimiä kumarruksia :-)

Koska mamma katsoo ansaitsevansa edes nanomillin kokoisen osan blogimme saamasta kunniasta, se saa valita kenelle me annetaan lätkät. Näin se menee, olkaatten palkittuja *halit*: 

L-L, Homelo, Zihminen, Polgara sekä Pojun ja Tiikerin palvelija

Näitä yhdistetyn verbaali- ja kissa-akrobatian maustamia blogeja lukiessaan mamma tulee hyvälle mielelle, pohtivaiselle mielelle, huolimielelle, nauravalle mielelle... monta muuta päivittäisen vierailun kohdetta jäi nyt mainitsematta, tunnustus olis paikallaan teillekin. (Kuka kumma näihin laittaa aina noita määrärajoituksia? Enkö mä voi mun blogista jakaa vaikka sata prenikkaa, jos mä haluan? Mitäh?!)

Lumipyryinen ajatuskanavamme päättyy, kiva jos pysyit mukana koko tippaleipävuoristoradan :-)