Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo...kuuluuko? Pappa täällä, kuuluuko?

Täällä ollaan, kotona ja koneella. Siis uudessa kotona. On tää ollu aikamoista pyöritystä, kissipedit milloin missäkin, lelut pakattuna jossain laatikossa. Onneksi on sentään ruokapolitiikka toiminut, tosin pakastimessa on hyvin vähän lihaa, eivät kuulemma viittineet muuttokuormassa kanniskella. Sopis ruveta täyttelemään pakastinta ja huomisella näytelmämatkalla mamma vois Namin kanssa shoppailla lisää huikopuolta kaappiin. Sit täällä talossa on sisällä rappuset! Se onkin pikkasen haastetta vetää rallia rappusissa, pitää vähän himmata, ettei mee ihan mukkelismakkelis alas niinku pingispallot, hih.

Hiiriä ei oo vielä näkyny, täällä maalla kuulemma on niitäkin! *terottaa kynsiään* Me on käyty pitkillä lenkeillä eikä oo yhtään asvalttitietä tullu vastaan, nurmikkoa ja heinikkoa vaan. Ja meillä on oma jokikin, mä tykkään istua sillalla ja katsoa, miten vesi kohisee alapuolella. Hiljaista on, mitä nyt välillä traktoreita ja puimureita kurvailee pellolla. Mamma sanoi, että ne kerää ihmisille ruokaa. Mikähän puimuri se keräilis kissalle hiiriä?

Iskä ja mamma on ollu aikasta poikki kaiken höösäämisen jäljiltä eikä ne oo kauheesti ehtineet tutuillekaan kirjoitella ja soitella. Onneksi meitä on kuitenkin hoidettu ja hei - tänään, kun mamma harjas Namia, niin mä punkesin suuren ruhoni siihen mamman syliin ja Namin oli pakko mennä veks. Kannatti pullistella, tuntu meinaan se harjaus ihan kosmisen hyvältä turkiksessa :-)

Tässä mä näytän Papan merkit :D

Nami jaksaa paremmin painia mun kaa, kun antaa sen välillä luulla olevansa voitolla...

Se on selällään ny, mä voitin! :-)))

Pikkuhiljaa yritetään päästä normaaliin olotilaan uudessa kotona, katotaan ny miten orjat antaa nettiaikaa ton laatikoiden purkamisen lomassa...jos ne vaikka ehtis ottaa mun synttärilahjasta kuvan, se on meinaan hieno lahja. Kiitos kaikille onnitteluista näin takatassuisesti! :D