Raskas kivi putosi juuri sydämeltämme: henkilökuntamme on sittenkin ihan bueno!! :-) No, kyllähän sitä tulee välillä jurputettua turhankin herkästi tosta sapuskapuolesta, kun ei oo sitä ja ei oo tätä. Parhaansahan orjat yrittää ja tähän asti on ollut homma suhteellisen tassussa, suikalelihat somasti pilkottuna ja sillai. Mut nyt vetäs mamma tiskiin niin megasuperhyperextraherkut, että me kollit vaan vikistiin: KERMAA JA KANANMUNANKELTUAISTA!!!  Voi, veljet...meni meinaan kielikin peffaan, ja se kieli ois tällä kertaa pitänyt olla paaaaaaljon isompi, niin ois saanut herkut inessiiviin pikkusen nopeemmin. Menihän se tällä nykyiselläkin, mutta jos joku kissojen kielenvaihtokauppa joskus avataan, niin näitä sessioita varten me kyllä vaihdetaan kummallekin isompi kieli. Ja sitten kun meillä on ne uudet  isot kielet, mamman on pakko vaihtaa isompi kermakippo. Kurrrrrnau!!

Joo, ollaanhan me toki ennenkin kermaa saatu, mutta noi munakset on olleet vielä maistamatta. Mamma sanoi, että se tekee turkille hyvää, mutta ei tätäkään nannaa joka päivä voi syödä. Tämä herkku lisätään meidän "silloin-tällöin" -menuuseen, ehdottomasti. Oikeesti, hei, vielä pari kuukautta sitten meillä ei ollut kotia ja ruokatarjoilut toimi itsepalveluperiaatteella, ja nyt iskä ja mamma pitää meistä näin hyvää huolta...*pyyhkii salaa silmään tulleen roskan pois ja nuolaisee vielä viimeisen kermatipan suupielestä* Ja nyt - ou jee - painimaan!!!! (Mamman huom. En ole koskaan nähnyt, että kissan kieli on NOIN nopea, hih.)