Vaikka naispuolinen olento ois kuinka pieni, ei sitä voi ymmärtää! Niinkuin nyt toi meidän Namikin...jos se tulee nenäkkäin meidän kanssa, se sähisee. Sitten kun me lähdetään pois, se kulkee meidän perässä ja samalla sähisee ja murraa. Ihan niinkuin sitä vähän kiinnostais, mitä me tehdään, mut sitten kuitenkaan se ei ihan uskalla...ota tosta tolkkua.

Mut on siinä ainesta, tänään vedettiin jo vähän rallia kolmestaan. Me pojat edellä ja sähinäpakkaus perässä. Mamma on meidän kanssa ollut kotona tänään ja nauranut kissantouhuille. Mitähän nauramista siinä on, jos me näytetään Namille mallia ja juostaan edellä? (mamman huom. ettei vaan kävis ennustukset toteen ja konsulttikollit laitetaan ojennukseen, hihii). Sitten mamma kyllä säikähtikin pahan kerran, kun Nami otti kunnon spurtit keittiössä ja yritti lennossa hypätä pöydälle. No eihän tollanen pikkutilliäinen vielä pöydälle pääse ja neiti mätkähti mitenkuten lattialle. Ei sille onneks sattunut muuten, mitä vähän ehkä ylpeys kärsii. Mut tosi hienosti neiti pelaa hiirifudista, piti jo vähän väistää, ettei jääty alle. Ja sitten kun se ei jaksanut enää fudista, se kiipesi raapimapuuhun - ja tietty ihan ylös asti!

344461.jpg

Me ei olla koskaan tän lelun kanssa innostuttu peuhaamaan, mutta Nami antoi pallolle kunnolla kyytiä. Yritettiin sanoa sille, että ei sitä saa sieltä pois, vaikka kuinka reuhais, mutta eihän se ehtinyt kuunnella. Nyt näyttäis onneks siltä, että toi pieni kohta hyytyy, niin päästään kaikki päiväunille.