Voivoi.Voivoivoi. Eipä juuri muuta voi todeta, kun katsoo mammaa höösäämässä juhlapukunsa kanssa. Tai siis sen olemattoman juhlapuvun kanssa. Se on nyt sovittanut jos jonkinlaista kaapua, mutta aikas karseita ne on ollu kaikki. Menis kauppaan ja ostais jonkun filmaattisen rätin, niin ei tarttis iskän huomenna hävetä silmiä päästään. Meidän iskä kun on niin hyvännäköinen juhlavetimissä, mamma huokaa. Mamma on avec, se tarkoittaa että mukana. Kissakin on avec, koska se on aina kaikessa mukana. Paitsi niissä juhlissa huomenna, kun ne on vaan ihmisjuhlat. Me pidetään sikajuhlat kotona - suikaleina, kiitos.

Se ois tietty kaikista yksinkertaisinta, jos mamma olis syntymäkomee, niinkuin me! Se kun vaan on niin, että jos on sileä, kiiltävä puhtaaksinuoltu frakkimallinen turkki, somat korvat, komeat viikset, pitkät kulmakarvat ja puhtaanvalkoiset sukat tassuissa, niin ei ole minkäänlaista ongelmaa pukeutumiskoodin kanssa. Upean ulkomuodon kruunaa tietty herrasmiehen käytös, se on se katkarapu kalkkunaleikkeen päällä.

278683.jpg

(Papan huom. Patella kyllä on joku ihan oma juttu, kun sillä on takatassuissa noi stay-upit. Öhöm... Mutta ollaan niinkuin ei huomattais tota, jookos, niin se ei loukkaannu. Mä oon aika suvaitsevainen, joten se on ihan okei, jos kollillakin on sellaset tyttöjen sukat. Mutta muuten mä oon komeasta pojastani tosi ylpeä, isäänsä on tullut.)