"Nami, olisko aika kiittää kavereita kannustuksesta?"

 - En mä jaksa, mä oon eilisestä vielä ihan poikki. Etsä voisitsä?

(syvä huokaus ja hymyilyttää)...meidän itkupilli ei itse kehtaa...Siispä mamma tässä raportoi ja kiittää näyttelyrinsessan puolesta kaikkia, joiden tassut ja peukut oli kohti taivasta, se kannatti! Tulos eilisessä näyttelyssä oli hieno EX1, tanskalainen tuomaritäti tykkäsi Namista oikein kovasti. Kehui lupaavaksi, excellenttiä on setelissä ja piirsipä täti siihen sydämenkuvankin.

Reissu sujui ihmisvinkkelistä katsottuna hyvin. Tapasimme pitkästä aikaa ystäväni kanssa ja ehdimme jutella asiasta ja toisesta kerrankin kunnolla. Kiitos Namin henkilökohtaiselle kamelille matkaseurasta ja apukäsistä!!!

Namivinkkelistä ei tainnut olla niin mukava reissu. Autossa kuulimme moneen kertaan, että tassuhenkilön mielestä kaikki muut asiat maailmassa olisivat olleet mieluisampia. Nau. Naunau. Yö hotellissa meni maukuessa ja levottomasti pyöriessä. Tämä oli eka kerta, kun Nami oli yötä pois kotoa ja eka kerta, kun se oli ainoana kissana paikalla. Neiti selvästi huuteli P&P:n perään ja uutterasti etsi niitä ihan joka paikasta.Olisiko ollut tämän kovan ikävän ansiota, että orja sai aamulla niiiin ylenpalttisen suurenmoista huomiota osakseen: hiusten ja kulmakarvojen pesu à la Nami, puskutusta sinne ja tänne, extrahurinakehräystä ja herkeämätöntä tuijotusta. Mamman reppana itkupilli, valvotti mua melkein koko yön.

Itkuinen oli neiti näyttelypaikassakin, maukui kovasti, mutta ei ollut mielestäni kuitenkaan peloissaan näyttelytohinasta. Arvostelua odotellessa se istui rauhallisesti sylissä ja naukui. Miau. Miaunau. Iltapäivällä tuli jo onneksi kauan odotettu väsykin, pienten kauneusunien jälkeen näyttelyt sujuivat jo reippaammin. Nami oli mukana viiden kissan joukossa, josta tuomari valitsi ehdokkaansa paneeliin.Tällä kertaa neiti hävisi valkoiselle norskipennulle, joka myöhemmin valittiin kategorian parhaaksi pennuksi. Hyvä näin, koska eilinen naukunaama ei ollut Namia parhaimmillaan. Mutta arvostelut olivat niin positiivisia, että olemme taas ylpeitä pikkukissastamme. Hienoa, että tuomarikin tajusi, millainen kaunotar pöydällä tepasteli. :-)))) (tämä oli erittäin subjektiivinen mielipide!) Valitettavasti kaikissa näytelmäkuvissa me ollaan molemmat, joten niitä ei julkisesti esitellä, muttä käviskö tämä:

472302.jpg

 

457276.jpg

Viime viikonlopun agenttikeikka ikuistettuna - kannattais ton kurren ens kerralla tarkemmin tsekata, kenen terassipöydälla tsuppailee!

Tänään on otettu eilistä takaisin tavallistakin railakkaammalla aamurallilla. Ilmassa oli selvästi jälleennäkemisen juhlaa, kun koko trio rellesti menemään tassut viuhtoen. Turha mainitakaan, että Namin eilinen reissuitku päättyi kuin veitsellä leikaten, kun neiti saapui kotiovesta sisään :-))) Taitavat olla P&P pikkuneidille tärkeitä, kun oli niin iso ikävä!

Helsingin näyttelyyn olemme menossa su 22.4., siellä pikkuneiti esiintyy  nuorten luokassa 6 kk 3 pv ikäisenä. Sitten taas jännätään - ja tullaan yöksi kotiin!