Pappa on muutaman kerran pihalla pistänyt Paten ojennukseen, mamman mielestä vähän turhankin rankasti.

"Pappa, moi. Mitä kuuluu?"

"Pate, älä kuule tuu mulle!"

"Ota nyt iisisti, mään. Etsä nää, että mä oon jo tässä ihan lituskana? Sorisori, ihan kauheesti, hei."

"Gnääääyrrrrh, Pappa, relaa nyt!"

"Jo luulis kundin uskovan, kuka täällä on kunkku. Hmph!!" (Mamman huom. Papan pulloharjahäntä!!!! :D)

"Voi jestas, Pate, miten mä säikähdin tota metakkaa. Ootsä kunnossa? Papalla taitaa olla huono päivä."

Nami oli kauhusta jäykkänä Paten vieressä pitkän aikaa. Kumpikaan ei oikein tohtinut liikahtaa, kun Pappa oli vielä lähellä. Mutta muutaman hetken päästä Pappa jo pesi Paten päätä ja herrat tepastelivat rinnatusten pihamaalla.

Mamma jää pohtimaan, mikä saa Papan hermostumaan niin totaalisesti, että Pate on sananmukaisesti hätää kärsimässä. Se ei meinaan ole mitään leppoisaa jullipainia, vaan otteet on ihan totisia ja äänitehosteet kuin kollitaistossa konsaan. Pate alistuu heti, siinä mielessä peli on ollut selvä alusta asti. Hmmm...??