Ei tän blogin pitänyt mikään näyttelypäiväkirja olla...tässä silti kuulumiset Turusta, jossa oltiin yhdistetyllä kylpylöinti/näytelmäreissulla Ukkokullan, Nekon ja Noonan kanssa. Nami ja Pate olivat lankokokelaan hyvässä hoidossa, joten saimme reissata ilman lastenhoitohuolia. Kiitokset kissanhoitelijalle!

Perjantaina uiskenneltiin ja polskittiin, voi sitä nautinnon määrää. Ei kiirettä, ei työasioita. Mä voitin kahdenvälisen sukelluskilpailun, mutta mitään erikoismainintoja ei tästä urheilusuorituksesta annettu. Olishan Ukkokulta kyllä voinut edes  tunnustaa, että hävis... Ei kieritellä veistä miespolon haavassa tämän enempää,  tärkeämmät maininnat tulivat kuitenkin näyttelypaikalta:

Noona, The Tiikeli, sai CACPIB-sertin ja jälleen kerran arvostelusetelissä erityiset kiitokset upeasti laitetusta turkista  Kaikki Noonan näyttelytrimmauksen tuntevat tietää, miksi tossa ed. lausessa on hymiö   Kuvan on ottanut Noonan ihmisiskä H. (kiitos taas).

Hulja musta panttelikissakin sai sertin, joten likka leipaistiin Premioriksi. Onnea, Neko!  Kiitos kasvattaja-Annelle, kun veit Nekon arvosteluun. Ja olen kanssasi samaa mieltä, Neko vielä kasvaa ja kehittyy - toivottavasti yhtä upeaksi ladyksi kuin musta mummonmummonsa.

Aikaa (ja tahtoa?) poseeraukseen ei juurikaan ollut, koska Pastori aikoi itsepintaisesti raadella ruusukkeensa, kun se liian lähelle laitettiin. Tämä hätäpikakuvaus toimittaa nyt sitten virallisen tittelikuvan virkaa.

Isot onnitukset myös siskolikka-tiikeli-Freijalle , joka myös Premioriksi tituleerattiin! Ja iloiset terkut ja kiitokset henkilökunnallensa, kyytipalkkiopiirakat toimitetaan, jahka saadaan uuni lämmiteltyä joulupiirakointiin...

Näyttely oli norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttely, paikalla n. 170 rotumme edustajaa. Norminäytelmien lisäksi järjestettiin äärimmäisen vakavamielisiä oheiskilpailuja otsikoilla "muhkein häntä", "tuikkivimmat silmät" ja "komeimmat korvatupsut". Ja ne komeimmat tupsut on sitten meidän Noonalla!!!!!!!! Tunnustetaan, mä missasin koko kisan, tulin paikalle just, kun ajan tasalla ollut toimelias kasvattaja-Anne nosti Noonan ilmaan voiton merkiksi!  Hyvä, hyvä!

Syy blogin päivittämisen huonoon jamaan voidaan kertoa nyt: Tampereen näyttelyreissulla ostamistani palakankaista rakentelin 2 settiä viikinkiaiheisia näyttelyverhoja, joilla osallistuisimme Turussa näyttelyhäkin sisustuskilpailuun. Kisan paras valittaisiin yleisöäänestyksellä.

Aikamoista taideparsintaahan tuo sitten oli, työtunteja meni ihan liikaa, mutta lopputulokseen olin itse suunnilleen tyytyväinen. Vaikka ompelut olikin by mamma, suurin kiitos kuuluu isommalle ihmiskääpiö-isoveljelle, joka piirsi nuo viikinkiaiheiset kuvat, jotka sitten verhoihin applikoin. Kiitos ja iso hali, taitava lapsukaiseni!

Pikkasen hävettää tunnustautua julki-idiootiksi...olin ilmoittanut likat samaan häkkiin ja silti tuunannut kahdet verhot! No, onneksi Spot-on kissalan ihanat ihmiset eivät pahastuneet, kun ripustimme ne toiset heidän pikkumiehen häkkiin.

Toinen setti oli sitten Nekon ja Noonan kimppayksiössä (kuva on tosi huono, sorry!):

Ja me voitettiin se yleisöäänestys! 

Korvatupsukisan pokaali, puinen kissiservettiteline ja lukuisa määrä palkinnoksi saatuja ruokapusseja on purettu kassista ja piilotettu Nekon hampaiden ulottumattomiin. (Kerkesi mokoma tikata reiät 10 kg ruokapussiin, joka hetkeksi jäi ilman valvontaa.)

Näyttely oli kaikenkaikkiaan viihtyisä, vaikka olikin paljon kissoja, iso halli ja mamman jalat kovin hellinä kotiinlähdön aikaan. Mutta sekin olotila parani, kun nautittiin kamujen kanssa kuplajuomat tittelikissojen kunniaksi ja makoisa illallinen. Henkiset akut on siis ladattu ja edessä paluu arkeen...töitä, olohuoneen verhoprojektia ja ensi sunnuntaina Noonan kanssa vuoden viimeiseen näytelmään.