Joskus asiat etenevät pidemmän kautta....keväällä 1996 olin Saksassa työharjoittelussa ja aikani kuluksi virkkasin pitsiliinan. Matkalaukusta purkasin päättelemättömän myttykasan ja pakkasin sen suoraan kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä pingoittamiseen. No, muutama vuosi hurahti, ennenkuin nykyinen anoppikokelas pelasti ruttukasan ja oikoi sen liinaksi. Kiitos hänelle siitä, meidän kissaresidenssissä liinan pingotus olisi vähintäänkin haasteellista...

Pingotettu liina oli somasti rullalla muutaman vuoden erään kaapin päällä. Kaapin, jonka päällä Neko ja Nelli tykkäävät nukkua. Lopulta alkoi mennä hermot  kissojen rumppaamaan rullaan, joten tuuppasin sen siskoni kainaloon - sopimus oli, että hän päättelee vielä pitkinä roikkuvat langat. Sopimus on pitänyt kutinsa ja tämä tarina saa onnellisen lopun, kun liina on päässyt hyvään kotiin! :D

Kaunishan se on tummalla pöydällä - kiitos kuvasta, siskoseni!