Hiiret puhuu hiirtä, koirat puhuu koiraa, kissat puhuu kissaa. Hrrr, purrnau, mjäy ja mjomjom...siis ihan helppoo. Tosi selkeetä ja yksinkertaista -mut ihminen ei tajuu, ei ymmärrä. Ei edes meidän mamma, vaikka se puhuu mitä sattuu monella eri kielellä. Mutta me kissat ymmärretään toisiamme, no problem.

Tänään tosin Pate heitteli kyllä sellaiset latinat, että meinas jo tulla tarvetta kissa/kissa -sanakirjalle. Mut mä ratkasin ymmärrysongelmat ihan kätevästi: mitä tahansa Pate kurisi, hurisi, naukui, miukui tai kurnutti - aina me painittiin ja juostiin. Voi olla, että se yks "kurrrrrniusk" tarkoitti kanahyytelöä, mutta ei me keretty jäädä odottamaan, tajuaaks mamma... Yhdessä vaiheessa se vaan totesi, että me on saatu totaaliset kissan joulunalushepakat ja uhkaili jollain tontulla. "Tonttu näkee kaikki jutut ja kertoo joulupukille, että te ootte tuhmia". Joo, antaa kattoo vaan, kunhan ei kuuntele! Pääsi meinaan pari pahaa sanaa, kun meni mutka pitkäksi olkkarin ja keittiön välissä ja mun piti kääntyy vauhdissa kattomaan, mihin Pate jäi....juutas sentään, mä törmäsin pää edellä pöydän jalkaan! Voihan.....(sensuroituja kissankielen voimasanoja), toivottavasti se tonttu ei tosiaankaan puhu kissaa.

Koko ilta on meuhkattu, kohta vois mennä mamman viekkuun  nukkumaan, kun iskä on yön töissä. Silloin näet mahtuu kissa hyvin painavoitumaan ja leviämään iskän punkassa (viittaamme Vincentin blogissa olevaan ansiokkaaseen esitykseen kissan olomuotoon liittyen) ja voidaan sanoa mammalle hyrrrrrrpurrrrhhh....eli rapsuta, silitä, hyvää yötä, krrrooooh....

261643.jpg