Se sanoo, että mä oon jotenkin menny rikki. Siis kun kerran pusketan, kierein, kehrään ja annan ottaa sykkyyn. Mamma lulluttaa ja se on ihan ookoo. Ei toki ihan aina, mut enimmäkseen.

Näyttääkö pahalta, voisinko mä olla jostain kohtaa oikeasti rikki? Se rumanharmaa kesäpaitakin on jo valkaistunu...

En oo rikki. Oon miäs ja mulle ei kannata ruveta. (Tsiisus tota lässytystä kameran takana...)

(mamman huom. Pate-Kesämiäs saa tottua ajatukseen talvimiähestä, joka ei sitten enää pihalla entiseen malliin heilukaan, vaan hengailee residenssissä takkatulen lämmössä, kuten kunnon kissan kuuluukin. Kunnes kelit taas keväällä lämpiää...)