Mamman ja iskän raksurahanmaksajille tiedoksi, että meitin henkilökunta tulee tästälähtien töihin milloin sitten sattuvat heräämään - herätyskelloon ei näet ole tässä huushollissa enää luottamista.

Yx aamu iskä oli unohtanut painaa kellon napin alas ja hiippas tapansa mukaan aamuhuussiin. Hetken päästä iskän herätyskello rupes tekemään sen työtä eli herättämään, mutta eihän punkassa ollut enää muita kuin mä. Enkä mäkään enää varsinaisesti nukkunu, kunhan löhösin vaan ja kuuntelin sitä kellon piippausta. Ensin hiljaa piip-piip-piip, kohta jo infernaalisella volalla PIIP-PIIP-PIIP. Pikkasen kävi korviin, naapurin koira oli varmaan jo menossa patjan alle piiloon sitä meteliä. Pate sitten otti ja hermostui mokomaan pimputtajaan, hyppäs siihen makkarin hyllylle ja painoi sen kellon napin nätisti tassulla alas. A vot, se vempele hiljeni kertalaakista. Huhhuh! Kun iskä tuli huussista takas, se kiitti avusta ja totes, että tarttee kai ruveta kännykkään laittaan herätykset ettei jonain aamuna nukuta pommiin koko jengi. Sellaista pelkoa ei kyllä ole - kyllä meidän kissavekkarimassut viimeistään puolenpäivän aikaan murahtaa aamupalan merkiksi...!!