Piiiiitkästä kirjoittelutauosta huolimatta voimme vakuuttaa, että ei meillä tylsää ole ollut!

Kun ei kerran ole Hermanneja yöviihteeksi, niin jotain on pakko keksiä. On muuten ihan sairaan hauskaa tassuttaa noita tikkuja ympäriinsä!!! Ei keretty kaikkia pätkimään, orjat pelastivat paketin kaappiin. Mutta jos se vielä toisen kerran unohtuu pöydälle, niin se on perheen lounaan menoa se...

Tosiaan, Hermanneja (jotka tosin tänä vuonna tunnetaan nimellä Matias Hilarius) on keittiössä oleviin loukkuihin jäänyt vasta 3 ja niistäkin tuo kolmonen oli vaan käpälästään kiinni ja elossa, joten se päästettiin pihalle. Nami oli kyllä toista mieltä asiasta, olis varmasti mieluusti teppaillut sen kanssa enemmänkin, kun pääsi tassulla koittamaan. Ois voinut vaikka kaulastakin puraista, meidän hurja tappajatäti (heh, heh).

Pikkulikat kävi kuun alussa Tampereen näytelmissäkin. Olivat ekaa kertaa nuorten luokassa (6-10 kk), kun ikää oli plakkarissa 6 kk ja 4 pv. Kivat arvostelut kummallakin ja tulos EX2, tästä on kiva jatkaa marraskuussa Turkuun kisaamaan. Kokeiltiin, miten kaksikko pärjää yhteisessä häkissä ja tuo kokeilu oli ihan napakymppi. Noona nukuskeli riippumatossa, Neko sisusti riittävän suuren hiekkakasan häkin lattialle ja nukkui sitten siinä. Vaikka nuorisoa ovatkin, mitään käytösongelmia ei ollut autossa eikä arvostelussa, mamma on oikein ylpeä pikkuisista. :-))

Nami oli kovasti etsiskellyt karvakavereita ja naukunut residenssin läpikotaisin. Ei ole kivaa olla yksin, vaikka välillä vauhtikaksikko käykin tantin hermon päälle. Toisaalta, pieni musta pantteri on Namin ehdoton lemppari nukku-/painikaveri. Kokoeron vuoksi paini on lähinnä koomista, kun Nami istuu Nekon päälle ja Neko on selällään "avuttomana" sohimassa tassuilla tanttia kuonoon. Kummallakin tuntuu olevan hauskaa, kun eivät malta välillä lopettaa millään, vaan hyökkäävät toistensa kimppuun uudestaan ja uudestaan...ja vielä kerran! :-)

Tulevien näytelmäreissujen ajaksi Namin ei tarvitse jäädä yksin, koskapa Pate Ylermi on saanut komennuksen sisäpojaksi. Joo-o, katotaan nyt kauanko henkilökunnan korvat kestävät vastalausekonserttia ja eteisessä tapahtuvaa jolinaa, joka selvästi tarkoittaa vihjausta ulkoilusta, mutta joka tylysti jätetään huomiotta. Pate kävi taas eläinlääkärissä tuhdissa loishäädössä, rokotuksella ja vuosihuollossa. Kaikki hyvin ja mamma on erityisen iloinen siitä, ettei kattia tarvinnutkaan nukuttaa tutkimuksia varten, vaan Pate oli oikein reipas ja "hoitomyönteinen" :-)) Kiitos Mäntsälän eläinlääkäriaseman Tarulle ja Jonnalle, teillä oli homma tassuissa!

Läimästään tämä kuva tähän siksi, että voimme todistaa Paten toistaiseksi olevan residenssin suurin (=painavin) kissa ja herra talossa, vaikka kieltämättä Noona näyttää aikasen isolta tytöltä... Kovasti on tyttöset kasvaneet - mutta kyllä ne syökin! :D Kroppakoon lisäksi alkaa Noonalla olla jo vähän kaulurintynkääkin, oikein sievä pikkuneiti on hän. Nekolla musta väri syvenee, haamukuviot alkaa olla veks, mutta vielä on harmaata hömppäkarvaa kainaloissa ja pöksyissä. Kaikki 4 kattimusta ovat kyllä ilo silmälle, kun turkikset kiiltävät ja tuntuvat upeilta silittää (mamma kun on sitä mieltä, että kissa on sitä, mitä se syö!).

Residenssin pihalla on suoritettu kaivausta Kiinaan tai ainakin sinnepäin. 700 m maalämpöputkea on nyt piiloteltu maan uumeniin ja kunhan Ukkokulta vielä vähän puuhastaa putkimiehen kanssa, niin ehkä saadaan torppaan lämmintäkin. Kaikenlaista konetta on maata möyrinyt kissalandian kulmilla, joten tarhastukset on jääneet vähemmälle. Tarha tai valjas, niin Noona on osoittautunut intohimoiseksi lennonjohtajaksi Namin rinnalla. Yhtään ylilentoa ei tältä kaksikolta jää huomaamatta, niskat venyvät ja kääntyvät kiitettävästi ja hartaan vaanimisen jälkeen tehdään kunnon yllärihyökkäyksiäkin. :D Erään kerran löytyi kasa pieniä höyheniä tarhassa; tarina ei kerro, minne uhrin tie vei, sinitaivaalle vai jommankumman kissan vatsaan. (mamman kommentti: yök)

Käsityön tiimoillakin on tapahtunut kaikenlaista...rapoa niistäkin toivottavasti pian.