...ja tarkoittaa aaltoa, lainetta. Nami on myös meidän tuleva pikkusisko. Niin että kohta meillä on Namipäivä joka päivä!  Mamman on nyt ihan pakko saada sen pikkurimpulan kuva tänne blogiin, kun se Namin oma ihmisäiti oli niitä lähettäny. Joten tossa toi pikkunen nyt sitten on:

Nami on vielä pieni tyttö, vasta reilu 5 viikkoa vanha. Mutta onhan toi aika siisti bööna jo nyt.

Meillä onkin sitten aikamoinen homma opettaa toi pikkuriiviö tavoille. Siinä on niin paljon tekemistä, että  työnjako on paikallaan: mä voisin opettaa sille noit kissanelämän perusjuttuja ja Pate voi sitten neuvoa tota leikkipuolta enemmän, se kun tuntuu olevan aikas guru kaikis temppujutuissa.

Niinkuin nyt sitten esmes tänäänkin, tolla hepulla on kyllä seikkailu verissä! Seinäkiipeily. Se on sen uusi harrastus, nyt kun noi horsmat on tästä huushollista yksi kerrallaan häipyneet. Toi agenttihomma velvoittaa kohtaamaan haasteita, ja seinäkiipeily mamman jääkaappimagneetteja pitkin on just sitä! Vitsit, kyllä muuten lähti magneetti takatassun alta ääntäkin nopeemmin! Ei siinä ehtiny iskä kissaa ääneen sanoa... mutta niitä roskapalasia kerätessään se kyllä taas jupisi jotain niistä rukkasista. Ei sillä voi näillä helteillä niiiiin kylmä olla, että rukkasia tarttis. Mammaa kyllä taitaa tää juttu vähän siepata, pelkäämma.

Tahtoiskohan Namikin opetella seinäkiipeilyä?