Ei tän blogin pitänyt mikään näyttelypäiväkirja olla...tässä silti kuulumiset Turusta, jossa oltiin yhdistetyllä kylpylöinti/näytelmäreissulla Ukkokullan, Nekon ja Noonan kanssa. Nami ja Pate olivat lankokokelaan hyvässä hoidossa, joten saimme reissata ilman lastenhoitohuolia. Kiitokset kissanhoitelijalle!

Perjantaina uiskenneltiin ja polskittiin, voi sitä nautinnon määrää. Ei kiirettä, ei työasioita. Mä voitin kahdenvälisen sukelluskilpailun, mutta mitään erikoismainintoja ei tästä urheilusuorituksesta annettu. Olishan Ukkokulta kyllä voinut edes  tunnustaa, että hävis... Ei kieritellä veistä miespolon haavassa tämän enempää,  tärkeämmät maininnat tulivat kuitenkin näyttelypaikalta:

Noona, The Tiikeli, sai CACPIB-sertin ja jälleen kerran arvostelusetelissä erityiset kiitokset upeasti laitetusta turkista  Kaikki Noonan näyttelytrimmauksen tuntevat tietää, miksi tossa ed. lausessa on hymiö   Kuvan on ottanut Noonan ihmisiskä H. (kiitos taas).

Hulja musta panttelikissakin sai sertin, joten likka leipaistiin Premioriksi. Onnea, Neko!  Kiitos kasvattaja-Annelle, kun veit Nekon arvosteluun. Ja olen kanssasi samaa mieltä, Neko vielä kasvaa ja kehittyy - toivottavasti yhtä upeaksi ladyksi kuin musta mummonmummonsa.

Aikaa (ja tahtoa?) poseeraukseen ei juurikaan ollut, koska Pastori aikoi itsepintaisesti raadella ruusukkeensa, kun se liian lähelle laitettiin. Tämä hätäpikakuvaus toimittaa nyt sitten virallisen tittelikuvan virkaa.

Isot onnitukset myös siskolikka-tiikeli-Freijalle , joka myös Premioriksi tituleerattiin! Ja iloiset terkut ja kiitokset henkilökunnallensa, kyytipalkkiopiirakat toimitetaan, jahka saadaan uuni lämmiteltyä joulupiirakointiin...

Näyttely oli norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttely, paikalla n. 170 rotumme edustajaa. Norminäytelmien lisäksi järjestettiin äärimmäisen vakavamielisiä oheiskilpailuja otsikoilla "muhkein häntä", "tuikkivimmat silmät" ja "komeimmat korvatupsut". Ja ne komeimmat tupsut on sitten meidän Noonalla!!!!!!!! Tunnustetaan, mä missasin koko kisan, tulin paikalle just, kun ajan tasalla ollut toimelias kasvattaja-Anne nosti Noonan ilmaan voiton merkiksi!  Hyvä, hyvä!

Syy blogin päivittämisen huonoon jamaan voidaan kertoa nyt: Tampereen näyttelyreissulla ostamistani palakankaista rakentelin 2 settiä viikinkiaiheisia näyttelyverhoja, joilla osallistuisimme Turussa näyttelyhäkin sisustuskilpailuun. Kisan paras valittaisiin yleisöäänestyksellä.

Aikamoista taideparsintaahan tuo sitten oli, työtunteja meni ihan liikaa, mutta lopputulokseen olin itse suunnilleen tyytyväinen. Vaikka ompelut olikin by mamma, suurin kiitos kuuluu isommalle ihmiskääpiö-isoveljelle, joka piirsi nuo viikinkiaiheiset kuvat, jotka sitten verhoihin applikoin. Kiitos ja iso hali, taitava lapsukaiseni!

Pikkasen hävettää tunnustautua julki-idiootiksi...olin ilmoittanut likat samaan häkkiin ja silti tuunannut kahdet verhot! No, onneksi Spot-on kissalan ihanat ihmiset eivät pahastuneet, kun ripustimme ne toiset heidän pikkumiehen häkkiin.

Toinen setti oli sitten Nekon ja Noonan kimppayksiössä (kuva on tosi huono, sorry!):

Ja me voitettiin se yleisöäänestys! 

Korvatupsukisan pokaali, puinen kissiservettiteline ja lukuisa määrä palkinnoksi saatuja ruokapusseja on purettu kassista ja piilotettu Nekon hampaiden ulottumattomiin. (Kerkesi mokoma tikata reiät 10 kg ruokapussiin, joka hetkeksi jäi ilman valvontaa.)

Näyttely oli kaikenkaikkiaan viihtyisä, vaikka olikin paljon kissoja, iso halli ja mamman jalat kovin hellinä kotiinlähdön aikaan. Mutta sekin olotila parani, kun nautittiin kamujen kanssa kuplajuomat tittelikissojen kunniaksi ja makoisa illallinen. Henkiset akut on siis ladattu ja edessä paluu arkeen...töitä, olohuoneen verhoprojektia ja ensi sunnuntaina Noonan kanssa vuoden viimeiseen näytelmään.

Tilkkuilun tuoksinaa eli tämä tilanne on ihan reality-kamaa residenssin ompeluhuoneessa. Kaikki neljä karvatassua ovat oppineet tilkkukissoiksi, yleensä aina joku lojuu sopivasti joko kankaiden tai itse työn päällä. Paikassa, jossa varmasti on kulloinkin eniten tiellä. (Eläintä ei ole kohdeltu kaltoin kuvaustilanteessa, itse asiassa se on supisikeässä unessa!)

Tää kuva on itse asiassa samalla muistutus tietyille tahoille siitä, että huonomuistinen isotäti kaipailee kunnon kuvaa valmiista peitosta. Tämä lila-keltainen vauvapeitto nimeltään "Tyttö, sinä olet tähti" valmistui kastelahjaksi suvun nuorimmaiselle. Toivottavasti pääsee ahkeraan käyttöön pitämään pienokaisen lämpimänä!

(aikamoinen homma oli saada aikaan jonkinlainen anti-karvastus, mutta onneksi sain peiton sen näköiseksi, että kehtasi pois antaa)

Haaveesta totta, tässä se mun sampleri vihdoinkin on! JEEE! Päällinen ommeltu koneella, tikattu käsin. Työläs työ, mutta vaivan arvoinen. Kuva otettu Mäntsälän kansalaisopiston kevätnäyttelystä, vieressä kanssakurssilaisten toteutukset samasta aiheesta. (luvattoman huono kuva, sori vaan!)

Kiitos Katja-opelle kepistä ja porkkanasta, sulle on suotu kärsivällisyyden lahja! :-)))) Kurssikavereille kiitokset, kun ette potkineet mua pihalle ideoimasta teille muille lisää töitä. *virn*

On jäänyt kissanpolkat vähiin, mammalla on ollut kädet täynnä tilkkuja. Ja pää täynnä harmaita hiuksia! Kansalaisopiston tilkkukurssilla tehdään mallipeittoa, jonka kanssa on vierähtänyt tunti jos toinenkin...

Tässä yksi blokeista...

...toinenkin...

...tässä yksi kulmista, kaikki 4 erilaista. Seinävaatteen keskusta alkaa näyttää tältä (sorry vaan luvattoman huono kuva, mutta vakiolukija M:n kiusaksi laitan tän tähän :D):

Tämä on ollut todellinen "ompele sauma, pura neljä!" -projekti. Kasvattaa pinnaa, uskotteko? :-) Loppusijoituspaikka tulee olemaan residenssin jollain seinällä, niin monta vuotta olen haaveillut mallipeiton eli samplerin tekemisestä. Maailman ensiesittely tällä riepulilla on opiston kevätnäyttelyssä, jos hyvin käy...

Lahja hyvälle kamulle. Saanko esitellä torkkupeiton nimeltä "Hessunhauska":

Kuva by kamu H. - kiitos. Kissan malli by Janet Kime - thanks. Muu toteutus mamma & Nami. (Tarkkasilmäiset huomaavat, että tässä on aiemmista postauksista tuttuja tilkunpaloja, kiitos ompeluapulainen-Namille hienosta sitoutumisesta yhteiseen projektiin :D )

Ensi lauantaina Kaapelitehtaan kissanäytelmässä mukana Nami sekä Prinsessaystävänsä. Tämä Prinsessa on sangen kaunis siperiankissaneito, mutta vielä ilman näyttelyverhoja...vaan ei enää! :-))

Tässä monitoimiagentti-Nami suorittaa laaduntarkkailua ja auttaa sommittelussa.

Valmis riepuli häkin päälle. Taustana yksivärinen vaalea lila, solmimista varten lilaa puuvillanyöriä. Kirjaimet applikoitu (=kaksipuolinen liimaharso + tiheä siksak).

Häkin pohjalle alusta, jonka etureunassa samoja tilkunsilppuja. Vaalea kangas on froteepyyhe kaksinkerroin, alelöytö Hemtexiltä.. Taiteltuna pinossa sävyihin sopivat lilat häkin sivuverhot (3 kpl).

Meidän koko porukka pitää peukkuja, tassuja ja häntiä Dadalle! :-))

...mamma vaan halus ikuistaa meidät tossa sen käärinliinalla :-)

Eiku oikeesti, toi riepuli on niin harvoin tossa sängyllä...mekin tutkittiin se oikeen kunnolla - Pate maata rellotti parin tunnin päikkärit yksinään keskellä sänkyä. :D

Jos joku ihmettelee miks toi on tollanen riemunkirjava tuotos, niin tässä lyhyesti tarina: kun vuosituhannen vaihde lähestyi, tilkkuilijat ympäri maapalloa vaihtoivat keskenään pikkuisia kangaspaketteja, joissa oli 25 tietyn kokoista palaa + 1 nimmaripala (ns. signature). Tämän vaihtokaupan tuloksena kertyi about 2000 palaa kangasta, jotka meidän mamma omalla tyylillään pusasi isoksi peitoksi (tosi ISOKSI tarkoittaa tällä kertaa 250 x 313 cm). Joo-o, tossa peitossa on tasan 2000 palaa ja se on tikattu käsin. Peitolle on annettu nimikin: "Swapping 2YK".

Ylimääräisiä vaihtokaupan kangaspalasia mamma on jemmannut sinne tänne tilkkutöihin, on niitä vieläkin joitakin jäljellä :-) Mamma sanoo, että kun se kupsahtaa, se pitää kääriä tähän riepuliin. Mitähän Monosen miähet siihen sanoo?

Tarttis tehrä jotain. Tälle eteisessä majailevalle rätille. Kuka idiootti teki tähän kaarevan yläreunan niin, ettei sitä saa mihinkään kunnolla ripustettua? On kokeiltu nastoja, rautalankaa, nuppineulaa...ei.

Eli jos tuon yläreunan oikaisisi suoraksi, niin sitten sais keppikujan takapuolelle.Vähän tarttee silputa enstex ja kaivella kangaskaapin kätköjä, josko noita samoja kankaita löytyis edes vähän lisää...

Näitä kolmiulotteisia kukkasia meinaan ompelustaa lisääkin, ne on helppoja ja hauskoja matkatöitä.